Kummat kaupat - Osa 1/2

Päivä 7

Olen sopinut kaupantekotilaisuuden naapurikaupungissa sijaitsevan kauppakeskuksen parkkipaikalle. Kauppojen on määrä tapahtua tasatuntina.  Olen saanut ystäväni mukaan kaupantekotilaisuuteen todistajaksi. Kaikki on valmista.

Saavun kauppakeskuksen pihalle myynnissä olevalla autolla noin vartin etuajassa. Ystäväni saapuu parkkipaikalle pian minun jälkeeni omalla autollaan. Hän pysäköi autonsa parkkipaikan toiselle laidalle. Tapaamme parkkipaikan reunalla ja vaihdamme pikaisesti kuulumisia. Kerron kuinka pirusti minua jännittää ja kuinka iloinen lopulta olen että auto meni kuitenkin näin nopeasti.

Ostaja sanoi serkkunsa asuvan aivan kauppakeskuksen vieressä. Vaikka olemmekin etuajassa, ajattelen ilmoittaa ostajalle että olemme jo paikan päällä valmiina aloittamaan. Ostaja vastaa ja sanoo olevansa serkkunsa luona kyläilemässä. Hän kertoo saapuvansa paikalle noin viiden minuutin päästä. Jäämme ystäväni kanssa odottelemaan. Ihmettelemme odotellessamme parkkipaikalla olevaa monen kirjavaa kansaa ja heidän arjen haasteitaan.

Kuluu 25 minuuttia ja olemme nyt 15 minuuttia yli sovitun tapaamisajan. Alan huolestua. Jos ostaja oli serkullaan viiden minuutin päässä niin kyllähän hänen pitäisi jo olla tapaamispaikalla. Päätän soittaa ostajalle uudemman kerran. Puhelimeen ei vastata. Kummaksumme tätä ystäväni kanssa. Tästä huolimatta jatkamme vielä odottelua.

Meidän lähellämme seisoskelee pari arviolta 20-25 vuotiasta suomenromania. Siinä odotellessamme kiinnitän huomiota heidän jatkuvaan tupakointiinsa ja toistuviin puheluihin joita he käyvät. Välillä toinen on puhelimessa, sitten he vaihtavat pari sanaa keskenään kunnes toinen on taas puhelimessa.

Yllättäen toinen nuorukaisista lähestyy meitä ja kysäisee reippaasti: "Oletkos sinä se auton myyjä!?" Vihdoin! Vastaan myöntävästi ja nuori mies kertoo että serkkunsa ei tullutkaan koska on löytänyt tällä aikaa toisen auton jonka osti... Ihmettelen mielessäni kuinka on mahdollista että näin olisi viimeisen puolen tunnin aikana todella käynyt. Mainitsen tästä nuorukaiselle, mutta yllätyksekseni hän kertoo olevansa itse kiinnostunut autostani. Hän haluaa nähdä auton. Mikäs siinä! Kauppoja tässä ollaan joka tapauksessa tekemässä joten lähdemme parkkipaikan toiselle reunalle tutustumaan kauppatavaraan.

Saavumme auton luokse. Ostajakandidaatti kiertelee autoa ympäri silmäillen sitä joka suunnalta. Hän esittää kysymyksiä joita itse en koe kovinkaan relevanteiksi autoa ostettaessa. Vastatessani hän vaikuttaa välinpitämättömältä kuuntelemaan antamiani vastauksia. Alan oma-alotteisesti kertoa omasta mielestäni merkittävistä asioista auton suhteen. Ostajakandidaatti jatkaa auton kiertelyä. Hän ei vastaa keskustelun avauksiini eikä esitä jatkokysymyksiä.

Pohdin itsekseni syitä kummallisiin kysymyksiin ja välinpitämättömyyteen. Onko hän vain niin nuori ja kärsimätön? Tai kenties ostamassa ensimmäistä autoaan ja ei oikein tiedä mihin keskittyä? Onko hän ostaja ollenkaan?

Tulee kysymys: "Lähdetäänkö kokeilemaan miten auto kulkee?". Näin pian? Totean että mikäs siinä. Ensimmäinen koeajo! Tähän en ollut valmistautunut enkä todellakaan tällaisten yllättävien käänteiden kautta. Nuorukainen ojentaa kätensä vastaanottaakseen avaimet ja noustakseen kuskin paikalle.

Ajatukset vilistävät pääässäni. Miten autoon noustaan neljän ihmisen kesken tasa-arvoisessa asetelmassa siten että kukaan ei tunne itseään, omaisuuttaan tai turvallisuuttaan uhatuksi?

-Tässä vaiheessahan minun olisi pitänyt pyytää ostajakandidaattia esittämään ajokorttinsa ja tarkistaa se. En kuitenkaan tajunnut koko seikkaa. Tai toisaalta vähät minä siitä välitin. Halusin lähteä ajelulle siten että kaikki ovat turvallisesti kyydissä ja ostaja pääsee kokeilemaan kuinka mahtava auto oikeasti on ajaa.

Seison ostajakandidaatin kanssa kasvotusten, hänellä on käsi ojennettuna saadakseen auton avaimet. Muodostan mielessäni nopeasti protokollan jota alan seuraamaan: Minä menen avainten kanssa apukuskin puolelle, kuski nousee kuljettajan paikalle, minun ystäväni istuu minun taakseni ja ostajan ystävä kuljettajan taakse. Lopulta kun kaikki ovat autossa ja ovet kiinni minä ojennan kuljettajan paikalla istuvalle ostajakandidaatille  avaimet. Näin minä hallitsen tilannetta.

Lähtiessäni kiertämään autoa avaimet kädessäni apukuskin puolelle, ostajakandidaatti näyttää häviävän hetken hölmistyneeltä. Nopeasti hän kuitenkin ymmärtää tilanteen ja nousee kuljettajan paikalle. Oma ystäväni ja ostajan ystävä nousevat kyytiin juuri kuten mielessäni sen kuvittelin tapahtuvan. Ojennan avaimet ja lähdemme ajamaan.

Lähdemme kauppakeskuksen parkkipaikalta vilkkaasti liikennöityä pääväylää kohti kaupungin keskustaa. Ostajakandidaatti kokeilee auton kiihtyvyyttä, radiota ja lämmitintä. Auto kulkee mainiosti. Aivan kuten pitääkin. Auto ON todella hyvä ajaa ja myös nuorukainen toteaa tämän. Ajaessamme kerron kulutuksesta, viime aikoina tehdyistä kattavista korjauksista ja siitä kuinka uskon autolla olevan vielä paljon kilometrejä edessään.

Ajaessamme nuorukainen kyselee kuinka pian voisimme tehdä kauppoja. Sanon että tarpeen tullen vaikka heti. Olinhan valmistellut kaikki paperit valmiiksi kaupantekoa varten hänen serkkunsa kanssa. Ostajakandidaatti sanoo että tänään hän ei voi tehdä kauppoja. Ehdotan että miten olisi myöhemmin samalla viikolla. Ostajakandidaatti empii koska hän on lähdössä reissuun ulkomaille. Ihan parin päivän sisään.

Kauppojen järjestäminen jää avoimeksi, koska yllättäen kuljettajan paikalla oleva nuorukainen ottaa puhelimen esiin ja soittaa puhelun. Hän tiedustelee puhelimessa toisen sijaintia. Ostajakandidaatti sanoo olevansa koeajolla mutta tapaavansa linjan toisen pään myöhemmin. Hän lopettaa puhelun ja tekee jotain perin kummallista. Ajaessaan autoa hän purkaa puhelimesta akun, vaihtaa puhelimen SIM-kortin ja jälleen kasaa puhelimen käyttökuntoon. Liki huomaamatta. Yhdellä kädellä, ajaessaan toisella kädellä koeajoa  MINUN autollani!?

Erikoinen tapaus, pohdin itsekseni. Sivuutin kuitenkin tämän kummallisuuden kuten kaikki muutkin aiemmin mielessäni soineet hälytyskellot. Ja näitä oli ollut kosolti alkaen edellisen päivän puheluista ostajakandidaatin "serkun" kanssa. Mutta olin täynnä adrenaliinia.  Kaupanteon tuoma huuma ja jännitys oli sumentanut mieleni. Arviointikykyni oli toimintakyvytön. Ja matka jatkui.

Kuskin koeajo suuntaa kaupungin keskustan laidalla olevan toisen suuren kauppakeskuksen parkkihalliin. Tässä vaihessa kyydissä ollut ystäväni alkaa ihmetellä ja tiedustelee miksi ajamme kauppakeskuksen parkkihalliin. Ostajakandidaatti kurvailee pitkin parkkihallia ja kertoo kokeilevansa auton alustaa. Sanojensa mukaan hän kuuntelee kuuluuko alustasta kolinoita. Lopulta nuorukainen pysäköi auton kauppakeskuksen sisäänkäynnin vieressä olevalle invalideille tarkoitettuun pysäköintiruutuun ja sammuttaa auton moottorin.

Ostajakandidaatti pyytää nähdä auton papereita. Ojennan rekisteriotteen "ykkösosan" eli teknisen osan. Hän toteaa että tämä on ykkösosa ja selaa papereita ilmiselvästi etsien "kakkososaa", eli luovutusosaa. Hän ihmettelee ojentamiani papereita ja selvennän että hänellä on kädessään auton rekisteriotteen tekninen osa. Siitä hän löytää auton kaikki tekniset tiedot.

Minulla on kakkos- eli luovutusosa tietenkin mukana. Olimme lähteneet tekemään kauppoja ja kakkososa on tällöin välttämätön. Pidän sitä kuitenkin hyvin piilotettuna siihen asti kunnes oikeasti tehdään kauppoja. Luovutusosasta huolen pitäminen on tärkeää.  Jos auto varastetaan ja varkaalla on luovutusosa hallussaan voi varas väärentää luovutusosan ja väittää auton vaihtaneen omistajaa. Toisin sanoen varkauden sattuessa väärennetyn kakkososan myötä voidaan kiistää että auto olisi varastettu. Voidaan väittää kauppojen tapahtuneen ja omistusoikeuden siirtyneen luovutusosassa merkitylle henkilölle.

Nyt luovutusosaa ei löydy ja ostajakandidaatti keskittyy lukemaan teknistä osaa lievästi pettyneen näköisenä. Samalla kerron lisää autoon tehdyistä töistä, joista teknisessä osassa näkyy merkintöjä. Puhe kääntyy talvirenkaisiin. Ostajakandidaatti haluaa nähdä talvirenkaat.

Olen ymmälläni. Hänen serkkunsa halusi auton ilman talvirenkaita. Tietenkään niitä ei ole mukana! Kerron tämän ja jatkan sanoen että voin myydä hänelle auton nyt heti 400 euron hintaan ilman talvirenkaita. Aivan kuten hänen serkkunsan kanssa kaupoista sovittiin. Jos hän haluaa talvirenkaat auton mukaan niin kauppojen teko tulee viivästymään ja hinta nousee 600 euroon.

Tässä vaiheessa takapenkillä istuva ystäväni kommentoi tilannetta takapenkiltä. Ostajakandidaatti vastaa takapenkille äänekkäästi ja aggressiivisesti. Omien sanojensa mukaan hän puhuu nyt isännän kanssa. Takapenkin tulee pitää päänsä kiinni jotta pysytään kaupanteossa ja vältetään mahdollinen tappelu. Tässä vaiheessa ostajakandidaatti vaikuttaa erittäin hermostuneelta ja epävakaalta. Tilanne kuitenkin rauhoittuu ja hiljaisuus laskeutuu.

Nuorukainen pamauttaa että hän haluaa ostaa auton 600 euron hintaan talvirenkaiden kanssa. Hän on ostaja!

Kerron että talvirenkaat ovat naapurikaupungissa ja ehdotan että tehdään kaupat siellä huomenna. Tämä käy. Sovitaan kaupanteolle tarkka paikka ja aika. Aika sovitaan siten että ostaja ehtii varmasti käydä aamulla pankissa ja matkustaa kaupantekopaikalle. Ja vedetään vielä kerran yhteen jotta olemme yhteisymmärryksessä: auto ja talvirenkaat, yhteensä 600 euroa.

Paiskaamme kättä päälle ja hyvästellessämme sanon: "Huomiseen!". Ostajakandidaatti kävelee ystävänsä kanssa kauppakeskuksen ovesta sisään. Olen humaltunut koeajon ja kaupanteon jännityksestä. Ja onneni kukkuloilla: kaupat saadaan kaikesta huolimatta tehtyä.

Olemme nyt ystäväni kanssa suuren ostoskeskuksen parkkihallin invapaikalla. Ystäväni auto jäi ensimmäisen ostoskeskuksen parkkipaikalle mistä lähdimme koeajolle. Olen juuri sopinut tapaamisen autokaupoista seuraavalle päivälle.

Aloin käynnistämään autoa noutaaksemme ystäväni auton kun kohtalo puuttui peliin. Päivä olikin vasta aluillaan.