Myyjä syntyy

Päivä 1
Yö on kulunut ilmoituksen jättämisestä. Jättöhetkestä alkaen olen ollut kovin levoton ja innoissani odotellut puheluita yötä myöten, mutta onko nyt jotain perustavanlaatuisesti vialla? Monta tuntia on mennyt eikä ilmoitus aiheuttanutkaan välitöntä puheluiden tulvaa.

Ilmoituksessa oli että puheluihin vastataan aamu kahdeksan ja ilta kahdeksan välillä, vaikka salaa toivoin että heti yötä vasten ensimmäiset soittaisivat auton perässä.  Tarjoukseni kuitenkin oli mielestäni varsin hyvä. Myyntipalvelun statistiikastakin selkeästi näen JO kymmenien uteliaiden lukeneen ilmoituksen. Mutta ei kuitenkaan puheluita...

Kunnes noin puolilta päivin puhelin soi!

Puhelimeen vastatessani hyvin pian ymmärrän että tämä puhelu käydään englanniksi. Joko balttian- tai venäjänmurteella, en osaa sanoa tarkalleen kummalla. Ostajakandidaatti esittää fiksuja ja asiallisia kysymyksiä. Samoja kysymyksiä joita itse kysyisin kun olen ostamassa autoa.

Englannin kieli asettaa kuitenkin omalta osaltani kommunikointiin haasteita... Mikä on helmapelti englanniksi? Entä lokasuojan kaari? Jos kompuroin termeissä tällä tavoin niin mitä tästä tulee? Kuinka ihmeessä saan annettua todenmukaisen kuvan kauppatavarasta jos eteen asettuu kielimuuri?!

Koetan kuitenkin antaa viestinnän hankaluuksien olla häiritsemättä puhelua. Ja koetan olla paljastamatta että jännitän puhelua ja kaupankäyntiä aivan käsittämättömästi. Kyseessä on kuitenkin ensimmäinen puhelu!
Käymme läpi asioita mahdollisimman tarkkaan ja hän vaikuttaa erittäin kiinnostuneelta. Ostajakandidaatti on hankkimassa autoa vaimolleen. Hän on kiinnostunut tästä yksilöstä, koska etsii suurta perhefarmaria. Kyseinen merkki ja malli on hänelle ennestään tuttu.

Kysyntä ja tarjonta ovat nyt enemmänkin kuin kohdillaan! Tässä pedataan selkeästi unelmadiiliä.
Työpäivä on kuitenkin pahasti kesken. Ehdotan että hän soittaisi myöhemmin samana päivänä niin saadaan sovittua autosta näyttö. Näin he saavat ensikäden kosketuksen kautta autosta oikean kuvan ja kielimuuri ei ole esteenä. Näin tehdään ja jatkan työpäivääni.

Kuvittelen olevani kovakin kauppamies: "Mato koukkuun ja heti ekalla natsaa!". Lopun ajan työpäivästäni tarkistelen puhelintani viiden minuutin välein siltä varoin etten ole missannut yhtään puhelua tai viestiä. -En ole.

Vihdoin myöhemmin kaveri soittaa toistamiseen kuten oli sovittu. Ostajakandidaatti kertoo että hän oli käynyt vaimon kanssa katsomassa vastaavanlaista autoa. Vaimo oli suorastaan säikähtänyt auton kokoa. Auto oli ollut niin suuren oloinen että vaimo oli pelännyt ajatusta sillä ajamisesta.

Leukani loksahtaa auki ja alan koittaa korjata tilannetta omien kokemuksieni pohjilta. Kerron totuuden mukaisesti kuinka auto on meillä ollut jatkuvasti vaimoni käytössä. Auto ei ole pohjimmiltaan niin suuri ja ihmeellinen ajaa, -päin vastoin. Siihen tottuu hyvin nopeasti ja sen jälkeen auto on kerrassaan mahtava ajaa. Ja auton suuria tiloja osaa kyllä arvostaa silloin kun sille on oikea tarve.

EX-ostajaehdokas on kuitenkin päättänyt etsiä autoa astetta pienemmän kokoluokan farmareista. Hän kiittää tarkoista ja totuudenmukaisista tiedoista joita autosta kerroin ja pahoittelee ettei kauppoja saada aikaan.

Kysyntä muuttui. Kauppoja ei synny. Kädet tärisee. Korvissa humisee. Vatsaa kouristaa. Kutittaa sisältä ja hymyilyttää.


Myyjä on syntynyt. Ja hän tahtoo lisää.