Kummat kaupat - Osa 2/2

Päivä 7

Olemme ystäväni kanssa suuren ostoskeskuksen parkkihallin invapaikalla auto sammuksissa. Koeajo on juuri päättynyt ja koeajon päätteeksi sovimme ostajan kanssa kaupat seuraavalle päivälle. Ystäväni auto jäi toisen ostoskeskuksen parkkipaikalle mistä lähdimme koeajolle. Aloitamme matkan noutaaksemme ystäväni auton ja käännän virtalukossa olevasta avaimesta startatakseni.

Moottori pyörähtää käyntiin mutta tukehtuu pian ja sammuu. Sydämeni pomppaa kurkkuun ja rintakehää ahdistaa. Hölmistyneenä katsomme ystäväni kanssa toisiamme. Sitten katseemme kääntyy kohti sisäänkäyntiä josta ostaja juuri kulki. Emme vaihda sanaakaan. Yritän käynnistää moottoria uudelleen, mutta se ei enää edes lupaa lähteä käyntiin. Kolmaskaan käynnistyskerta ei anna toivoa sen enempää.
"Kummallista... Erikoinen tilanne meillä tässä käsillä", totean ystävälleni.

Auto on vuodelta 1997 ja edelleen ensimmäisen omistajan käytössä. Yhden ainoan kerran tänä aikana auto ei ole lähtenyt käyntiin ensimmäisellä yrityksellä. Tämä tapahtui noin 10 viikkoa sitten. Vaimoni soitti minulle hädissään kesken päivän. Hän kertoi että on lasten kanssa kaupan parkkipaikalla ja auto ei lähde käyntiin. Yritin puhelimessa kysyä mitä oli tapahtunut ja minkälaisia ääniä autosta kuului startatessa.  Vaimo ei osannut kertoa mitä käynnistettäessä oikein tapahtui, mutta auto ei kuitenkaan käynnisty. Jouduin poistumaan töistä kesken työpäivän. Työpaikkani on kohtuullisen matkan päässä ja lopulta noin tunnin kuluttua olin kaupan parkkipaikalla auttamassa hätää kärsinyttä perhettäni. Saavuttuani istahdin suoraan kuljettajan paikalle, käänsin avaimesta ja auto lähti välittömästi ongelmitta käyntiin... Nousin kuljettajan paikalta sanaakaan sanomatta. Palasin takaisin autoon jolla saavuin auttamaan muuta perhettä ja matkustin jälleen tunnin takaisin töihin.

Nyt olemme ystäväni kanssa kauppakeskuksen parkkihallissa invapaikalla. Auto jonka kaupoista juuri äsken sovin ei lähde käyntiin.

"Huomaskohan ne?" kysyy ystäväni.

Yritän käynnistää autoa uudelleen tuloksetta. Alan hermostua tilanteelle koska tämä oli täysin odottamatonta. Tämä ei kertakaikkiaan ole tyypillistä toimintaa tälle autolle! Eikä ystävänkään autosta ole käynnistys- tai hinausapua, koska hänen autonsa on kaupungin toisella laidalla toisen kauppakeskuksen pihalla.

Keskustelemme tilanteen absurdiudesta. Kerron myös vaimolleni viikkoja aikaisemmin kaupan pihalla tapahtuneen episodin. Pohdimme mistä käynnistymättömyys voisi johtua, mutta emme pysty keksimään mikä voisi mahdollisesti mennä vikaan.

Yritän jälleen käynnistää tuloksetta ja akun varaustaso alkaa laskea hälyttävälle tasolle. Odotamme taas tovin ja yritän kuudennen kerran jolloin moottori hieman lupaa, mutta ei käynnisty.

Seistyämme invapaikalla noin puoli tuntia pohtien mitä tässä oikein tulisi tehdä, yritän vielä kerran käynnistää. Moottori lähtee heti ensimmäisellä yrityksellä käyntiin ja toimii nätisti. Nyt saimme uuden ihmetyksen aiheen: kuinka auto nyt käynnistyi näin hienosti mutta äsken ei millään? Poistumme kuitenkin mahdollisimman nopeasti invapaikalta ja koko kauppakeskuksesta. Ihmettelemme tapahtunutta kiitäessämme kaupungin halki noutamaan ystäväni autoa. Tarkoitukseni on jatkaa tästä työpaikalleni jatkamaan kesken jääneitä töitä.

Päästyäni työpaikan parkkipaikalle sammutan auton. Kokeilen käynnistää.  Auto käynnistyy ongelmitta kuten kuuluukin. Sammutan auton ja kokeilen käynnistää uudelleen. Startti toimii täydellisesti ja auto käynnistyy joka yrityksellä.

Kävellessäni parkista työpaikan alaovia kohti pohdin kuumeisesti mitä tehdä. Olemme sopineet kaupoista seuraavalle päivälle. Kerronko tästä ostajalle vai en?

Lopulta päädyn siihen että minun on soitettava ostajalle ja kerrottava tästä. Tämä on kuitenkin sekä minulle että ostajalle uutta tietoa. Jos en myyjänä totuudenmukaisesti kerro ostajalle kaikkea tietämääni niin pitäisin sitä "kusettamisena".

Soitan ostajalle ja kerron mitä parkkihallissa tapahtui. Ostaja vastaa ettei tämä ole este kaupoille.  Hän haluaa edelleen ostaa auton. Sovitaan että jatketaan kauppoja aiemmin tehdyn suunnitelman mukaan: tavataan huomenna, minulla on talvirenkaat auton kyydissä, hinnasta voidaan tämän vian myötä vielä keskustella mutta joka tapauksessa kaupat tehdään.

Puhelun viimeisinä sanoina sanon ostajalle että soittaisi minulle pikimmiten jos hän vielä muuttaa mielensä tai jos hän haluaa perua kaupat. Kerron että haluan pitää homman avoimena ja rehellisenä jotta molemmat tietäisivät missä mennään. Ostaja vakuuttaa että tämä on hieno homma, hän itsekin uskoo samaan ja että sen kautta syntyy hyviä kauppoja. Kaupat tehdään huomenna!

Puhelun päättyessä tunnen kuinka sydän hakkaa rinnassani. Olen jälleen onneni kukkuloilla ja tärisen jännityksestä.

Myöhemmin samana päivänä koeajolla mukana ollut ystäväni soittaa minulle.  Hän kertoo keskustelleensa auton käynnistysongelmasta työkavereidensa kanssa.  He olivat sanoneet että tällainen on tyypillistä vanhojen ruiskumoottoreiden kanssa. Vanhojen ruiskujen kanssa tulee painaa kaasu pohjaan moottorin pyörähtäessä käyntiin. Hyvä tietää! Kerron noudattavani tätä ohjetta jatkossa. Vaikka toisaalta en uskonut että ruiskun kanssa startatessa kaasuttamisella olisi mitään merkitystä.

Illalla huomaan että Internet-ilmoitukseen on tullut useampia ehdotuksia vaihtokaupoista. Päivitän myynti-ilmoitusta kertoen etten ota vastaan vaihtotarjouksia. Jostain syystä en kuitenkaan merkitse ilmoitukseen autoa myydyksi. Alitajuntaniko siellä kummittelee ettei kauppoja vielä tehtäisikään?

Niin tai näin; Huomenna meillä on sovittuna kaupantekotilaisuus!