Lähden aikaisin aamulla liikkeelle ja kohti katsastusasemaa. Istahdan auton rattiin ja auto käynnistyy heti ensimmäisellä yrityksellä. Kuten aina kun auton moottori on kylmä. Katsastusasemalle ei ole pitkä matka ja pian olenkin jälleen katsastusaseman asiakasparkissa. Samassa josta auto ei eilen lähtenyt käyntiin kun se oli tarkoitus ajaa katsastushalliin juuri ennen aseman sulkemisaikaa.
Astelen sisään katsastushalliin jossa eilen tapaamani katsastusmies onkin jo aloittelemassa työpäiväänsä. Tervehdimme. Kertaan eilisillan tapahtumat ja kerron miten sain auton lopulta aseman pihasta liikkeelle. Käymme läpi suunnitelman: Tutkitaan auto nopeasti ilman täyttä katsastusprosessia. Tarkoitus on ensiksi selvittää onko auto täysi katastrofi vai ei. Jos vaikuttaa siltä että auto saadaan katsastuksesta läpi järjellisillä korjauskuluilla, niin suoritetaan saman tien koko katsastusprosessi läpi. Näin saan selkeän listan korjattavista asioista.
Yllättäen katsastusmies kertoo kuinka oli eilen illalla jutellut serkkunsa kanssa. Katsastusmiehen mukaan hänen serkkunsa ostaa juuri tämän kaltaisia muutaman sadan euron autoja, laittaa niitä kuntoon ja pitää niitä käyttöautoinaan. Katsastusmies ei itse ymmärrä moista toimintaa mutta kehuu serkkunsa pitkää pinnaa. Sitten hän tuo kokonaan uuden vaihtoehdon pöytään. Katsastusmies vinkkaa että jos lopulta päädyn auton romuttamisen kannalle, niin soittaisinkin vielä ennen sitä katsastusmiehen serkulle. Hän voisi olla kiinnostunut.
Minulle tämä on jälleen piristysruiske autokauppoihini. Uusi vaihtoehto, uusi mahdollisuus. Nyt romuttamoskenaariollekin voidaan mahdollisesti saada nollaa korkeampi arvo. Kiitän kauniisti vinkistä, ojenna avaimet hymyillen ja sanon että katsotaan mitä tästä nyt löytyy.
Katsastusmies lähtee hakemaan autoa joka käynnistyy nätisti moottorin ollessa lyhyen ajomatkan jälkeen edelleen kylmä. Hän ajaa auton halliin, nostaa auton ylös ja alkaa käymään läpi alustaa. Listalle ilmaantuu enimmäkseen tiedossa olleita seikkoja. Käymme lopulta yhdessä läpi löydökset.
Katsastusmieheni on ollut hirmuisen avulias ja ymmärtäväinen tarpeideni suhteen. Hän on venyttänyt katsastajan rooliaan perinteisen liukuhihnakatsastamisen ulkopuolelle ja vaikuttaa olevan aidosti kiinnostunut autoni tarinasta. Tiesin ennakkoon että hän on tarkka ja tiukka, mutta nyt kyllä pyörrän kaikki aikaisemmat puheeni katsastusmiehistä ja pyöveleistä. Tämä kaveri on asiakaspalvelun ammattilainen!
Käytyämme löydökset läpi lasken kaksi pienempää ruostekorjausta joista en ollut tietoinen. Muuten ainoastaan kuluvien osien normaalia uusimista. Otan yhtälössä myös huomioon sen, että auton nykyinen leima umpeutuu neljän päivän kuluttua johon mahtuu pikkujouluviikonloppu väliin. Teen suuren päätöksen:
"Suoritetaan koko katsastusprosessi."Katsastuksen lopputulos:
- Pohjassa oikealla edessä, pieni ruostevaurio, KORJATTAVA
- Helmakotelo oikea, uusittava noin etuoveen asti, ruostevaurio, KORJATTAVA
- Helmakotelo vasen, uusittava noin etuoveen asti, ruostevaurio, KORJATTAVA
- Pitkittäinen takahelmakotelo, ruostevaurio, KORJATTAVA
- Alatukivarren laakerointi oikealta edestä vaurioitunut, KORJATTAVA
- Oikea etu-kallistuksenvakaaja, välyksellinen, KORJAUSKEHOTUS
Näillä merkinnöillä saan käteeni uunituoreet katsastuspaperit. Eli "HYLÄTTY"-lappu ja 30 päivää aikaa korjaustoimille ennen jälkitarkastusta. Omasta näkökulmastani ostin juuri lisäaikaa suunnittelulle, rahoituslaskelmille, korjauksille ja lopullisen päätöksen tekemiselle. Maksettuani katsastuksen hyppään auton rattiin, lähden liikenteeseen ja katson kuinka katsastusasema hiljalleen häviää horisonttiin autoni peruutuspeilissä. Hymyilen itsekseni.
Tiedän edullisen peltikorjaamon jossa saisin peltityöt tehtyä arviolta 200-300 euron hintaan. Mitä tulee etuakselistoon, töiden hinta-arvio pitäisi jostakin saada ja tietenkin se käynnistysongelma pitää saada hoidettua johonkin kuntoon jos auton aikoo myydä.
Soitan autokorjaamolle jossa olen tätä autoa käyttänyt aikaisemminkin. Saan akseliston töistä ja varaosista hinta-arvioksi noin 250 euroa. Keskustelen korjaamon kaverin kanssa myös auton käynnistysongelmasta. Esittelen arvioimani syy-seurausketjun jota korjaamon mies pitää täysin mahdollisena. Hän ehdottaa että tekisimme autoon ensimmäisenä vikakoodien mittauksen. Sen jälkeen olisi helpompi miettiä seuraavia askeleita. Vikakoodien mittaus olisi 50 euroa.
Pyöräytän mielessäni nopean suuntaa antavan budjettikehyksen jonka sisälle korjaustoimet kaikkinensa tulisivat osumaan. Jos arvaisimme käynnistysvian korjauksen kulujen nousevan 200 euron luokkaan, olisi budjetti seuraava:
- 200-300e pellit
- 250e akselisto
- 200e käynnistys
- Yhteensä: 650-750 euroa.
Edelleen, jos auto menisi katsastuksesta läpi, myisin sen 1100 euron hintaan (koska siinä olisi tällöin "VUOSI LEIMAA JÄLJELLÄ!"), jäisi minulle käteen enemmän kuin pelkkien talvirenkaiden myyntihinta.
Muodostin yllämainitun laskelman noin kolmessa sekunnissa keskustelun lomassa. Eihän kolmessa sekunnissa voi jäädä mitään merkittävää huomioimatta, eihän? Lopputulos on kiistatta parempi kuin jos mitään ei tehtäisi. Ja koska vikakoodien luku on ensimmäinen askel käynnistysongelman ratkaisua kohti, varaan korjaamolta välittömästi ajan vikakoodien lukemista varten. Kiitän ja päätämme puhelun.
Myöhemmin illalla istumme vaimon kanssa keittiön pöydän ääressä. Auton myyminen nousee keskustelun aiheeksi. Olen alkanut pitää aihetta tabuna. Välttelen puhumasta siitä vaimon kanssa, vaikka auton myyminen on minulla jatkuvasti päälimmäisenä mielessä. Asian nyt noustua pinnalle vaihdan kehonkieleni ja äänensävyni mahdollisimman hilpeälle ja iloiselle vaihteelle. Kerro intoa puhkuen tänään katsastusasemalla tapaamastani erittäin mukavasta ja reilusta katsastusmiehestä. Hän se oli oikea asiakaspalvelun ammattilainen!
Vaimo tuijottaa minua suu auki. "Mitä IHMETTÄ sinä katsastusasemalla olet tehnyt!?" vaimo karjaisee. Arvaan jo mitä tästä seuraa. Hymy hyytyy kasvoiltani, tuijotan tyhjää pöydän pintaa kuin syytetty oikeussalissa.
Huokaisen ja kerron että kävin tänään katsastusasemalla. Täsmennän tapahtumien kulkua kertomalla että kävin siellä siis katsastamassa auton. Katsastuksen tuloksen voi toki tulkita monella tavalla. Joku voisi ivallisesti muotoilla käynnin siten, että hain autolle "HYLÄTTY"-leiman, mikä itsessään kyllä pitääkin paikkaansa, mutta ei korosta sitä kuinka fiksua oli tehdä katsastus tässä vaiheessa! Yritän jatkaa perusteluillani, mutta turhaan. Minun sananvapauteni ja oikeuteni osallistua tähän keskusteluun on jo menetetty.
Seuraa jälleen vaimon keskivertoa äänekkäämpi ja tunteikkaampi monologi, jossa vaimoni kertoo olevansa raivoissaan siitä että poltan edelleen rahaa auton myymiseen. Hän haluaa autosta eroon mahdollisimman pian ja niin pienillä kuluilla kuin ikinä mahdollista. Vaimon hengähtäessä pääsen keskeyttämään ja sanomaan että minä myös toivon auton menevän kaupaksi mahdollisimman pian. Ja luonnollisesti niin pienillä kuluilla kuin ikinä mahdollista, mutta tähän asti kokemani mukaan tämän saavuttaminen ei ole niin helppoa ja suoraviivaista jotta lopputuloksena syntyisi Hyvät kaupat.
Jatkan kertomalla lopuista suunnitelmani yksityiskohdista. Vaimo kuuntelee kasvot ja korvat punaisena, mutta ei sano mitään. Lopulta sanomatta sanaakaan hän nousee pöydän äärestä ja poistuu. Nyt minä olen ymmälläni. Oliko hän lopulta puolesta vai vastaan hyvää suunnitelmaani? Toivoin että tästä oltaisiin lopulta saatu aikaan rakentava keskustelu. Harmi.
Tosin... aika moni muukin toive on viimeisen 31 päivän aikana mennyt kankkulan kaivoon. Näiden 31 päivän aikana olen oppinut sivuuttamaan pettymykset olankohautuksella. Myyjät taitavat pohjimmiltaan olla aika kovanahkaista porukkaa käsittelemään vastoinkäymisiä. Ei tämä herkkähipiäisten hommaa ole, ei sitten ollenkaan.
