On perjantai. Eletään marraskuun loppua ja pikkujoulukarnevaalit pyörivät kuumimmillaan. Minulla on tänään myös oman työpaikkani pikkujoulujuhlat. Pikkujoulujuhlat ovat mainioita tilaisuuksia. Niissä voi jutella työkavereiden kanssa muistakin asioista kuin harmaista työasioista. Voi vaikka käydä läpi mitä muuta elämä ja maailmankaikkeus pitää sisällään.
Auton myyminen, peliteoria, skenaariomallitus, neuvottelutekniikka, sopimustekniikka ja numerot ovat nyt pyörineet mielessäni taukoamatta jo toista kuukautta. Koska joulun odotukseen kuuluu rauha ja hiljentyminen, niin myös minä päätän ottaa hieman etäisyyttä autokaupoista. Päätän unohtaa koko auton tämän illan ajaksi ja keskityn mukavaan iltaan ystävien kanssa. Hyvää ruokaa, juomaa, kenties tanssia... Pre-paid liittymä on ehdottomasti kytkettävä pois päältä! Mikä on oikeastaan hyvä juttu, koska nyt voin ottaa varapuhelimen mukaan juhlahumuun. Eihän sitä tiedä jos kävisikin niin että puhelin vahingoittuisi tai hukkuisi niin halvan varapuhelimen menetys ei olisi kovinkaan suuri.
On alkuilta. Joku on tuonut työpaikan keittiöön lavallisen olutta. Ihmisiä alkaa hiljalleen kertyä toimiston keittiötiloihin ja käytävää pitkin kantautuu iloisen rupattelun ääniä. Joku tuo paikalle tietokoneen josta aletaan toistaa musiikkia. Discoa. Minä tuskailen vielä työpisteessäni ja yritän saada tehtyä päivän työt valmiiksi.
"No nyt kuule!! Mitä sä täällä vielä sorvaat? Otas tosta kylmä olut ja tuu tonne keittiöön mis muutki on. Lähetään tossa hetken päästä juhlapaikalle."Joku keskeyttää minut. Tuskastun kun ajatukseni katkeaa. Vilkaisen kelloa ja huomaan että kello onkin jo aika paljon. Minulle tulee kiire pukea juhlien teema-asu päälle! Sieppaan oluen kollegan kädestä, otan kassini ja vähin elein juoksen miesten vessaan.
Olen miesten vessassa. Vieressäni on kolme tyhjää oluttölkkiä. Olen juonut ne ehostautuessani. Kampaan hiuksia ja sumutan hiuslakkaa saadakseni aikaan kampauksen joka kestäisi koko illan. Sovitan silmiini värjättyjä piilolinssejä ja liimaan kasvoihini tekopartaa. Joku rynkyttää miesten vessan ovea. Kolmatta kertaa. Oven rynkyttäjä karjuu jotain saksaksi. Kuulen kuinka hän lähtee juoksemaan rakennuksen toisella puolella sijaitsevaa miesten vessaa kohti. Vielä viimeinen silaus: naamiaiskullalla ja -timanteilla koristeltu dollarisormus vasemman käden peukaloon. Vastaavanlainen kolmen sormen sormus oikean käden etusormen, keskisormen ja nimettömän ympäri. Suuri "kultainen" dollaririipus kaulaan, leopardikuvioitu musta samettitakki, leopardikuvioitu musta silinterihattu, kultaraamiset muovilasit silmille... Olen valmis!
Astun vessasta ulos. Joku tarjoaa minulle yhden tähden jaloviinaa suoraan pullosta. Otan maistiaisen. Hyvää.
Olen juhlapaikalla ruokapöydässä. Ruokailemme työkavereiden kanssa. Kollegani kantaa pöytään kolmannen punaviinipullon. Mistä nämä tyhjät olutpullot tänne pöytään tulevat?
Olen juhlapaikan narikassa. Iskemme tarinaa kollegoideni kanssa ja nauran kippurassa. Juhlasalista kuuluu korvia huumaava meteli. Ilmeisesti joku bändi soittaa. Toisella suunnalla on juhlapaikan täyteen ahdettu baari jossa soi Black Sabbath orkesterin kappale Paranoid. Koko baari kiljuu kappaleen mukana osaamatta sen sanoja. Joku seurueestamme sanoo:
"Ai sulla on auton myynti meneillään? Miten on mennyt?"Henkeni salpaantuu, vakavoidun ja vaikenen. En tahdo löytää sanoja joilla vastaisin kysymykseen. Pyörittelen päätäni ja puhisen. Lopulta aloitan kertomalla että tämä on ensimmäinen auto jota olen ikinä myynyt. Ryhtyessäni tähän minulla ei ollut aavistustakaan siitä minkälainen elämysten vuoristorata tämä voisi olla. Ja minkälaisia ihmisiä tässä kohtaa! Kerrottavaa minulla riittäisi vaikka millä mitalla. Paljon meheviä pieniä yksityiskohtia millä mässäillä. En kuitenkaan osaa pukea sanoiksi sitä miten on oikeastaan mennyt. Jos pidetään kiinni faktoista niin se on totta että auto ei ole mennyt vielä kaupaksi. Olen kuitenkin jo nyt saanut jotain paljon enemmän kuin pelkän auton myyntihinnan. "Ehkä minun pitäisi kirjoittaa tästä kaikesta joku blogi tai jotain" sanon lopulta. Tuijotan lasittuneena etäisyyteen. On hiiren hiljaista. Hörppään punaviiniä. Palaan takaisin maan pinnalle Paranoidin kitarasoolon kolmannen tahdin kohdalla.
Olen taksijonossa. Joku on tilannut viisi tilataksia ja komentaa pikkujoulukansaa kaupungin kuumimpaan yökerhoon jatkoille. Taksissa jollakulla on taskumatissa viskiä. En pidä siitä. Taksipataljoonamme saapuu yökerhon eteen. Astelemme VIP sisäänkäynnin kautta jonon ohi sisälle.
Olen yökerhon baaritiskillä. Tilaamme kollegan kanssa batterykossua. Iskemme tarinaa ja nauramme kippurassa.
Olen tanssilattialla. Tanssin. Hiki virtaa. Jalkoja polttaa. Kädessäni on puoliksi juotu shamppanjapullo. Kollegallani on toinen. Seurueellamme on tanssilattia hallussa.
Valkovenäläisiä... Tanssia... Fisua... Tanssia... Joku haastaa riitaa seurueemme kanssa, emme välitä... Tanssia... Jekkua... Tanssia... Vielä yksi pullo kuohuvaa... Transsia...
...ON ILTAPÄIVÄ... Eikä minua suuremmin naurata. Saavun jatkojen jatkojen jatkoilta leopardivetimet päällä kotiin. En ole nukkunut silmäystäkään koko yönä. Menen oitis nukkumaan. Parin tunnin kulutta on jo ilta ja päätän nousta ylös hetkeksi. Oloni ei ole parhain.
Tarkistan sähköpostit. Joku haluaa JÄLLEEN ostaa rotiskon ja tivaa heti ensimmäiseksi sen myyntihintaa. Pohdittuani hetken omaa tilaani totean etten ole tällä hetkellä kykenevä vastaamaan tähän yhteydenottoon. Vastaan tähän huomenna.
Ihanat juhlat!
