8.6.2012

Käytetyn auton myymisen suuri kupru


Päivä 37
Minulle on alkanut valjeta käytettyjen autojen myynnin parhaiten varjeltu likainen salaisuus. Tekijä, jonka olen täysin sivuuttanut ollessani huumaantunut kaupanteon jännityksestä. Seuraavassa muutamia lainauksia siitä mitä olen päiväkirjassani kirjoittanut aikaisemmin:
"Olen nyt töissä, mutta hiljaisena hetkenä päätän vastata kysymyksiin keskellä päivää."
"Lopun ajan työpäivästäni tarkistelen puhelintani viiden minuutin välein siltä varoin etten ole missannut yhtään puhelua tai viestiä."
"Äkkiä huomaan nipistäneeni työpäivästä merkittävän osan. Jälleen."
"Muodostin yllämainitun laskelman noin kolmessa sekunnissa keskustelun lomassa. Eihän kolmessa sekunnissa voi jäädä mitään merkittävää huomioimatta, eihän?"
Vai olisiko jotain merkittävää sittenkin jäänyt huomioimatta? Nyt 37:tta päivää autoa myydessä havaitsen, että lähes jokaiseen päivään on kuulunut keskimäärin 2-3 tuntia auton myyntiä. Tämä aika on kulunut suunnitteluun, analysointiin, opiskeluun tai parhaimmillaan (jopa!) ehtaan kaupan hierontaan.

Vaikka käytetyn auton myyminen saattaa etäältä vaikuttaa järkevältä hommalta, niin "Myisinkö käytetyn auton?" ei ole lainkaan huono kysymys. Suuri kupru piilee myymiseen käytetyssä ajassa. Ne hetket jotka nipistää töistä auton myymiseen ovat sellaisia jotka otetaan toisena päivänä takaisin pidempien työpäivien muodossa. Pidemmät työpäivät tarkoittavat edelleen hetkiä poissa perheen, ystävien ja harrastusten parista. Voiko näille määrittää hintaa?

Lähestytään tätä ajatusta ostajan näkökulmasta. Kuvitellaan että jossakin syntyy uusi Ostaja. Hän etsii verkosta itselleen sopivaa autoa ja törmää kahteen ilmoitukseen autoista A ja B. Autot ovat keskenään täysin identtiset. Autojen myyjät ovat ominaisuuksiltaan myös identtiset. Myyjät ovat siis ostajan kannalta tarkasteltuna keskenään yhtä luotettavia ja yhtä hyviä myymään autoa. Ainoa ero on, että auton A myyjä on juuri aloittanut myymisen ja auton B myyjä on yrittänyt myydä autoaan... sanotaan vaikka 37 päivää. Molemmat myyjät ovat ensimmäisenä myyntipäivänä määrittäneet auton myyntihinnaksi... sanotaan vaikka 600 euroa.

Verkosta löytämässäni Helsingin Sanomien artikkelissa vuodelta 2009 kirjoitettiin suomalaisten keskipalkan olevan 2940 euroa. Jos lasketaan työpäivän olevan 8 tuntia ja kuukaudessa olevan 20 työpäivää, niin saadaan keskimääräiseksi tuntipalkaksi 18,38 euroa/tunti. Jos myyjä B on käyttänyt 37 päivän ajan jokaisena päivänä kolme tuntia auton myyntiin, olisi tämä palkalliseen työhön arvotettuna pyöreät 2000 euroa. Auton A myyjä ei ole käyttänyt myymiseen vielä yhtäkään tuntia.

Jos nyt kuvitellaan, että myyntiin käytetty aika pystyttäisiin korvaamaan auton myyntihinnassa, niin tämän myötä auton A myyntihinta olisi 600 euroa. Samalla logiikalla auton B myyntihinta olisi 2600 euroa.

Jos nyt auton ostaja lähtökohtaisestikin etsii autoa 600 euron hintaluokasta, niin auto B ei edes ole käypä vaihtoehto. Ainoa tapa millä B pystyy kilpailemaan hinnalla auton A kanssa on B:n osalta hyväksyä myyntiin käytetty aika väistämättömänä kulueränä. Mitä kauemmin auto on myynnissä, sitä enemmän sen myyminen tulee viemään aikaa ja sitä enemmän auton myymisestä aiheutuu kuluja. Ja tässä piilee se likainen totuus, mikä jää huomaamatta myymisen huumassa. Näin on jäänyt minultakin kun nyt ensimmäistä kertaa autoa olen myymässä. Näin yksityisten myyjien osalta.

Mitä tulee omaan tilanteeseeni: Juuri eilen punoin suunnitelman auton loppuelämälle. Olen kuitenkin jumissa oravanpyörässä jossa yritän saada myynnin vuoksi laiminlyötyjä töitä valmiiksi. Pääsen töistä irti vasta illansuussa. Kaahaan kiireessä katsastusasemalle ennen sen sulkemisaikaa. Minun on löydettävä katsastusmies joka katsasti autoni, jotta saan hänen serkkunsa yhteystiedot. Hylätyn katsastustodistuksen dokumentaatiosta löydän katsastusmiehen nimen ja näin tiedän ketä kysyä kun pääsen perille. Katsastusmiehen kollega kuitenkin kertoo minulle että etsimäni kaveri on jo lähtenyt tältä päivältä. Hän tulee huomenna aamuvuoroon, joten tavoitan hänet paikan päältä heti aamupäivällä. Kiitän tiedosta ja menen kotiin.

Kotiin päästyäni totean perheen jo syöneen. Minua odottaa kylmä keittokattila josta täytän lautasen ja lämmitän seissyttä ateriaa mikrossa. Perhe puuhastelee omiaan lastenhuoneessa minun synkistellessä omiani keittiössä. Syödessäni puhelin soi. Pelkään että tämä on jälleen se sama aggressiivisesti käyttäytynyt kaveri jonka puheluihin en ole enää vastannut. Katson puhelinta, mutta en tunnista numeroa. "Perin kummallista" pohdin.

Vastaan puheluun varovasti ja anonyymisti. Linjan toisessa päässä nuori miesääni kysyy missä olen esittelemättä itseään. "Kuinka niin?" kysyn takaisin. Esitämme toisillemme nämä samat kysymykset kolmeen kertaan. Havaittuani ettei keskustelumme juurikaan etene, käännän keskustelun suuntaa kysymällä mitä soittajan puhelu mahtaa koskea.
"No, mä tarttisin kasipalloja. Onks sulla kasipalloja? Toisit tänne."
En ole uskoa korviani. Mieleeni nousee kolme tulkintaa "kasipallolle". Biljardipeli on näistä minulle tutuin. Toisten juomiin baarissa salaa sekoitetut tyrmäystipat on toinen. Kolmas on huumejargoniin liitetty kasipallo. Huumejargonissa kasipallolla tarkoitetaan opioidiriippuvaisten vieroitushoidossa käytettyä lääkettä buprenorfiiniä, joka väärin käytettynä kilpailee markkinajohtajuudesta muiden kovien huumeiden kanssa. Vastaan:
"Anteeksi, mutta minä olen myymässä autoa... Sinulla taitaa olla väärä puhelinnumero."
Tämän jälkeen puhelu päättyy lähes välittömästi. Olen mykistynyt ja ymmälläni. Alkaessani myymään autoa en todellakaan valmistautunut ottamaan vastaan tällaisia puheluita. En tullut ajatelleeksikaan, että joku erehtyisi sekoittamaan minut huumediileriinsä. Olen aikaisemmin ystävieni kanssa todennut, että armeijassa saa kattavan kuvan suomalaisista ihmisistä. Näin tuntuu olevan myös autoa myydessä.

Marraskuu on vaihtumassa joulukuuhun. Pelkään ensilumen satavan minä hetkenä hyvänsä. Jos lopullisen suunnitelman toteutus venyy vielä pitkään, voi käydä niin surkeasti että minun on vaihdettava autoon talvirenkaat alle. Mikä olisi turhaa työtä siinä tapauksessa että auto päätyisikin lopulta romuttamolle. Koska tällöin haluan myydä talvirenkaat erikseen. Nyt pitäisi edetä vauhdilla. Kunhan vain pääsen pois tästä oravanpyörästä.