Päivä 38
Herään aamulla kello 8:39 puhelimen sointiin. Pomoni soittaa ja minua tarvitaan työpaikalle pikimmiten. Pahus! Suunnitelmani oli herätä vasta yhdeksältä ja aamupalan jälkeen suunnata katsastusasemalle tapaamaan katsastusmiestä. Hänellä oli yhteys potentiaaliseen ostajakandidaattiin. Aistin hätätilanteen, joten nyt ei valitus auta. Pukeudun nopeasti ja lähden välittömästi töihin.
Lounasaikaan mennessä tilanne alkaa rauhoittua ja ehdin soittaa katsastusasemalle. Pyydän katsastusmiestä puhelimeen. Asemalla on ilmeisesti rauhallista tähän aikaan, koska hän ehtii välittömästi hallin puolelta puhelimeen. Esittelen itseni ja kerron aikaisemmasta tapaamisestamme. Kerron kuinka hän vinkkasi minulle, että jos päätän romuttaa auton niin sitä ennen ottaisin häneen uudelleen yhteyttä. Katsastusmiehen serkku voisi olla kiinnostunut autostani. Katsastusmies muistaa minut ja autoni. Hän pyytää minun yhteystietojani jotta voi välittää ne edelleen serkulleen. Annan tiedot ja pyydän että hänen serkkunsa soittaisi minulle oli sitten kiinnostunut autosta tai ei. Haluan nimittäin tietää myös siitä jos serkku ei ole autosta kiinnostunut. Tällöin auto menee romuttamolle. Tämä sopii ja katsastusmies kertoo serkkunsa palaavan asiaan varmasti vielä tänä iltana. Kiitän ja jään jännittyneenä odottamaan.
Vajaa tunti kuluu enkä ole vielä ehtinyt lounaalle kun puhelimeni jo soi. Katsastusmiehen serkku soittaa ja keskustelun avauksen perusteella hän vaikuttaa erittäin kiinnostuneelta. Kerron hänelle auton historiasta, sen kunnosta sekä omasta tilanteestani auton myynnin suhteen.
Ostajakandidaatti kysyy paljonko olen ajatellut autosta saavani. Vastaan että tilanteen huomioiden minulle riittää talvirenkaiden hinta. Tilanteeni on hankala, mutta sen verran minulle tästä joka tapauksessa jäisi. Auton kunnostamiseen minulla itselläni ei ole mahdollisuutta. Olen toivonut että autolle löytyisi vielä uusi omistaja jolta tarvittavat kunnostukset onnistuisivat. Niiden jälkeen autolla on varmasti paljon mukavia kilometrejä jäljellä. Romuttaminen tuntuu minusta haaskuulta, mutta muita vaihtoehtoja minulla ei tällä hetkellä ole. Linjan toisesta päästä kuuluu erittäin positiivisesti yllättynyt ääni joka ehdottaa että tulisi huomenna illalla katsomaan autoa.
Perheen muiden menojen vuoksi huomisilta ei sovi minun ohjelmaani. Ehdotan josko hän pääsisi heti tänään katsomaan autoa. Tämä sopii ostajakandidaatille. Hän kuitenkin jatkaa kertomalla että hän pystyy tekemään kauppoja vasta huomenna. Silloin olisi hänen palkkapäivänsä. Vastaan ettei tämä ole ongelma. Jos hän haluaa tänään järjestettävän näytön päätteeksi ostaa auton, niin valmistelen näytön jälkeen kaikki tarvittavat paperit valmiiksi. Kun paperit ovat valmiina kauppojen loppuun saattaminen ei vie paljoa aikaa. Sen pystyisin huomennakin hoitamaan. Kaikki palaset tuntuvat loksahtavat kohdilleen. Annan osoitteen jossa tavataan ja sovimme että tapaamme kello 18:00. Puhelu päättyy.
Kehoani kihelmöi, kasvojani kuumottaa, oloni on epätodellinen ja hymyilen niin että kasvoihin sattuu. Kollegani ihmettelee tätä. Hän on tietoinen kokemistani hankaluuksista auton myymisen suhteen. Kerron hänelle, että puhelimessa oli potentiaalinen auton ostaja. NYT NÄYTTÄÄ HYVÄLTÄ! Kollega ymmärtää että nyt on poikkeuksellinen tilanne käynnissä. Hän nyökkää ja toivottaa onnea. Istuudun työpisteeseeni ja yritän jatkaa töiden tekoa. Se ei kuitenkaan oikein tahdo onnistua. Olen jossakin rinnakkaisessa todellisuudessa jossa aika tuntuu matelevan.
Kuluu tunti kun puhelimeni soi jälleen. Ostajakandidaatti ilmoittaa että hän pääsi töistä ennen aikojaan. Hän olisi valmis tulemaan näytölle vaikka heti. Oma aamulla alkanut tulipalokiireeni on päättynyt, mutta pääsen näytölle aikaisintaan 17:00. Sovimme että tavataan 17:15. Siihen mennessä olisin varmasti paikalla. Sovimme että ostaja soittaa heti kun saapuu paikalle ja tulen sitten kadulle vastaan.
Lopulta ilta saapuu ja kellon hitaasti edetessä jännitystaso nousee. Mikä ihana pörinä. Kello on 17:15 ja pohdin onkohan ostaja jäänyt ruuhkaan kiinni. Puhelin ei soi. Aika kuluu raastavan hitaasti... Tarkistan kelloa minuutin välein kunnes lopulta minusta alkaa tuntua että ostaja on myöhässä tai sitten teki oharit. Viimein kello 17:25 puhelin soi. Ostajakandidaatti kyselee epätietoisena että mahtaako hän olla oikeassa paikassa koska minua ei näy missään. Yllätyn koska sovimme että että soittaa kun on päässyt nurkille. Kerron tulevani kadulle välittömästi jotta hänen ei tarvitse siellä palella.
Kiiruhtaessani paikalle huomaan että siellä hän tosiaan on jo odottamassa. Kättelemme ja esittäydymme toisillemme. Ostaja kertoo että hän oli odotellessaan tutkinut autoa ulkoa ja sanoo sen olevan ihan hyvän näköinen. Juuri kuten olin kuvaillut. Hienoa, small talkin sijasta pääsemme suoraan asiaan. Avaan takaluukun ja esittelen auton tuliteriä talvirenkaita. Kerron autosta lisää, näytän katsastusasemalta saadun "HYLÄTTY"-raportin sisällön sekä vikakoodien lukuraportin. Päivittelen ostajalle sitä ettei vikakoodeja löytynyt. Jatkan kertomalla kuinka auto lähtee kylmänä hienosti liikkeelle, mutta lämpimänä auton käynnistymisen kanssa voi tulla ongelmia.
Ostaja kysyy haluanko hänen maksavan käteisellä vai suoraan tilille. Yllätyn ja alan ihmettelemään kysymystä ääneen. Eikö hän halua lähteä kokeilemaan autoa? Maksut saadaan varmasti järjestettyä kun hän on varma että hän haluaa ostaa auton. Minähän en myy ellei ostaja ole itse ollut auton kyydissä ja siten perehtynyt sen toimintaan. Ostaja myöntää että on toki huolissaan sen ajettavuudesta ja siitä käynnistyykö se. Tästä minä innostun. "Huolet pois! Kylmänä tämä käynnistyy aina" sanon. Ostaja sanoo että käydään sitten kierroksella ja viittaa että minä nousen kuljettajan paikalle.
Lähdemme ajamaan lenkkiä. Ostaja tutkii auton ohjauslaitteita ja muita kojelaudan säätimiä. Kerron että ilmastointilaitetta en ole käyttänyt vähään aikaan, joten kytken sen päälle. Hetken kuluttua kylmä ilma virtaa auton ilmavaihtojärjestelmästä ja toteamme että hienosti sekin toimii. Lopulta ostaja toteaa että auto toimii pirun hyvin. Hän haluaa ostaa auton. Ja tehdä kaupat heti huomenna. Vastaan että tämä sopii minulle hyvin.
Ajaessamme olemme keskustelleet paljon, mutta olen samalla miettinyt keskustelua yleisemmällä tasolla. Huomaan että emme ole koko illan aikana keskustelleet auton myyntihinnasta. Tässä vaiheessa hän on kuitenkin jo sanonut ostavansa auton, mutta ei tiedä sen tarkkaa hintaa. Oma tavoitehintani on 250 euroa, joka on varmasti hänelle mieluinen.
Näin matalaan hintaan olisi turhaa byrokratiaa alkaa tekemään käsirahasopimuksia. Jos kaupat tehdään huomenna, niin olisiko jokin tapa millä saisin ostajaa sitoutettua vielä syvemmin kauppoihin? Koska jos keksisin jonkin tavan niin hänellä olisi korkeampi kynnys olla tulematta kaupantekotilaisuuteen. Keskustellessamme minulle selvää että hän asuu parin kilometrin päästä omasta kodistani. Avaan uuden keskustelun:
"Minulla on ollut ongelmia auton pysäköinnin suhteen. Meidän taloyhtiössä ei ole tilaa pitää kolmatta autoa parkissa. Sopisiko sinulle jos ajamme auton nyt saman tien sinun pihaasi parkkiin. Näin pysäköinnistä ei aiheutuisi minulle enää pään vaivaa?"Onnittelen itseäni mielessäni. Jos ostajalla on auto jo pihaan pysäköitynä, niin voisi kuvitella hänen tulevan myös kaupantekotilaisuuteen. Enkä toisaalta puhu puppua. Meillä ei ole toimivaa pysäköintimahdollisuutta kolmannelle autolle. Tämän vuoksi olen saanut yhden pysäköintivirhemaksun myyntiprojektin aikana.
Tämä sopii ostajalle. Ajamme takaisin ostajan auton luokse ja hän nousee omaan autoonsa. Tästä jatkamme jonossa hänen kotitalonsa parkkipaikalle johon pysäköin auton. Napsautan rattiin ulkoisen rattilukon paikoilleen, lukitsen auton ja peitän takaluukussa olevat talvirenkaat tavaratilan peitteellä. Kierrämme autoa taskulampun valossa ja kertaamme kaikki katsastuksessa todetut ongelmakohdat. Kaikki on ostajan mielestä kunnossa ja aivan kuten olin kuvaillut. Hän on perehtynyt kaupan kohteeseen, hän pitää siitä, hän haluaa ostaa auton. Hän on Ostaja. Ja minulle alkaa tulla tyhjä olo. Tässäkö tämä alkaa olla?
Nousen Ostajan kyytiin. Hän kyyditsee minut lähtöpaikkaamme, koska oma kulkuvälineeni jäi nyt Ostajan pihaan. Matkalla nostan hinnan puheeksi. Siitä emme ole vielä keskustelleet. Kysyn onko pyytämäni hinta, 250 euroa, hänen mielestään hyvä hinta? Ostaja naurahtaa. Hän kertoo että luontonsa puolesta hänen tekisi vielä mieli tinkiä, mutta ei jatka keskustelua tästä pidemmälle. Jotenkin aistin että hän ei tohdi. Näin ollen totean itsekseni että hinta on hyvä. Tästä tulee vielä Hyvät Kaupat.
Perille päästyämme pyydän Ostajalta nimen, yhteystiedot, tarkistan ajokortin ja otan talteen sosiaaliturvatunnuksen jotta saan esitäytettyä kaikki tarvittavat paperit. Sovimme että tapaamme huomenna katsastusasemalla. Siellä saamme toimiston virkailijalta todistajan nimen papereihin. Ostaja voi myös halutessaan alkaa tehdä omistajan vaihdokseen liittyviä papereita samalla käynnillä. Ostaja tuo rahat käteisenä, minä tuon paperit esitäytettynä. Kättä päälle ja jatkamme omille teillemme.
Myöhemmin illalla ryhdyn paperitöihin. Valmistelen ja esitäytän kauppakirjasta kaksi kappaletta, luovutussopimuksen, kerään vara-avaimet sekä kaikki auton historiaan liittyvät kuitit yhteen. Lopuksi opiskelen miten rekisteriotteen 2-osa, eli luovutusosa, tulee täyttää oikein.
Kun paperityöt ovat valmiina, istuudun työpöydän ääreen ja kirjaudun Internetin autonmyyntipalstalle. Tutkin ilmoituksen kävijälaskurin graafia. Päivittelen ilmoituksen lukijamäärän suuria lukuja ja sitä kuinka tehotonta netin kautta myyminen lopulta on. Auton viimeiseksi myyntihinnaksi on jäänyt 1100 euroa. Hinnoittelun psykologiaan liittyneen kokeeni myötä se myös saa jäädä auton viimeiseksi myyntihinnaksi. Merkitsen auton myydyksi. Vaikka huominen menisikin pieleen ja kaupat puihin, niin netin kautta tätä autoa en enää tarjoa kenellekään.
Suuri joukko ihmisiä oli merkinnyt autoni suosikiksi tai muutoin seurasi ilmoitustani säännöllisesti. Se että merkitsen auton myydyksi lähettää heille varmasti oudon ja ristiriitaisen viestin.
Suuri osa tästä joukosta saattaa kateellisena ihmetellä kuinka on mahdollista että ruosteinen ja katsastamaton auto myydään 1100 euron hintaan. Pohdittuaan asiaa he saattavat myöntää että tämä voi kenties olla mahdollista. Minkä jälkeen he tietysti toivovat itselleen moista onnenkantamoista. Ja lopulta korjaavat omia hintojaan ylöspäin. Toisaalta se pienempi ja fiksumpi osa tästä porukasta varmasti haistaa bluffini. He ymmärtävät ettei se ole voinut näin mennä. Silti heitä jää vaivaamaan kysymys todellisesta myyntihinnasta.
Olisivat ottaneet yhteyttä ja tulleet katsomaan autoa. Kaikki on neuvoteltavissa kun Myyjä haluaa myydä ja Ostaja haluaa ostaa.
