Osaava Ostaja

Päivä 9
Olen töissä. On iltapäivä kun puhelimeni soi. Uusi ostajakandidaatti soittaa, esittelee itsensä ja aloittaa kohteliaasti keskustelun autosta. Hyvin nopeasti hän kertoo parhaillaan kiertävänsä autoliikkeitä. Hän ei ole sanomansa mukaan löytänyt oikein mitään kiinnostavaa, mutta haluaisi tulla katsomaan myymääni autoa. Tänään.

Olen otettu. Soittaja haluaa tulla katsomaan eikä lätistä turhanpäiväisiä puhelimessa! "Näin perehdytään kauppatavaraan", ajattelen itsekseni, mutta hätäännyn välittömästi. Työpäiväni on vielä pahasti kesken enkä pääse heti lähtemään näytille. Kerron tilanteesta ostajalle. Ostaja sanoo vielä kiertävänsä liikkeitä, mutta kysyy koska ehtisin esittelemään autoa. Lasken nopeasti että voisin nipistää työpäivästä hieman, työmatkaan menisi tunti... "Tavataan puolentoista tunnin päästä!" töksäytän hädissäni. Äkkiä huomaan nipistäneeni työpäivästä merkittävän osan. Jälleen.

Sovimme tapaamisen yksityiskohdista jonka jälkeen lähden töistä viivana valmistelemaan näyttöä.

Ehdin juuri ja juuri sovittuun tapaamiseen. On marraskuun alku ja aurinko valaisee vielä toistaiseksi alkuillasta hyvin. Pimeän tullenauton ulkoinen tarkastelu käy hankalaksi. Siitä ei tarvitse kuitenkaan nyt huolia. Pysäköin auton ja jätän auton moottorin käyntiin. Pelkään koeajon menevän poskelleen jos sammutan auton. Jos auto ei jostain syystä lähtisikään uudelleen käyntiin olisi kaupanteko heti saanut odottamattoman käänteen.

Vastassa on tällä kertaa suomalainen mies, hieman itseäni nuorempi. Kättelemme ja esittäydymme toisillemme. Ostajakandidaatti alkaa välittömästi kiertää autoa ulkoa, ylhäältä, alhaalta, sisältä ja konepellin alta. Hän kuuntelee tarkkaavaisesti moottorin ääniä sekä tutkii helmojen ja pyörän kaarten ruostevaurioita. Hänen tutkiessaan autoa alan kertoa autosta lisää. Yritän käydä läpi kaiken merkittävän auton historiasta, tehdyistä töistä, hyvästä ja luotettavasta toiminnasta sekä tietämistäni haitoista ja vioista.

Ostaja kysyy sopiiko meidän lähteä kokeilemaan miltä auto tuntuu ajaa. Vastaan myöntävästi ja pyydän häntä esittämään ajokorttinsa. Ostaja ei emmi esittäessään auton ajamiseen oikeuttavan dokumentaation. Katson ajokorttia, varmistun sen oikeellisuudesta sekä luen ulkomuistiin ostajan nimen ja sosiaaliturvatunnuksen. Tiedän etten tule muistamaan niitä kovinkaan pitkään, mutta varmasti riittävän pitkään siltä varalta että niiden muistamiseen tulisi erityistä tarvetta.

Nyt ostajakandidaatti on osoittanut luottamusta minua kohtaan ja sitoutumista kaupantekoon. Olen innoissani. Näin menetellen autoon nousussakaan ei enää tarvita erityistä protokollaa mikä oli aikaisemmalla koeajolla hetkellisesti suuri päänvaiva. Auto on käynnissä ja avaimet lukossa. "Senkun hyppäät rattiin", sanon ja itse siirryn rauhallisesti apukuskin paikalle.

Lähdemme ajamaan. Varsin pian ostajakandidaatti huomaa auton erittäin hyväksi ajaa. Olen samaa mieltä. Ajaessamme jatkan kertomalla kaikista tekniikkaan tehdyistä töistä ja kuinka autolla on uskoakseni paljon kilometrejä edessään. Ostajakandidaatti kokeilee auton käyttäytymistä erilaisissa tilanteissa. Alamme keskustelemaan muistakin asioista autokaupan ulkopuolelta. Löydämme yhteisiä tuttuja keskustellessamme toistemme töistä. Tulemme hyvin juttuun. Jutustelun ohella ostaja keskittyy syvällisesti autoon, sen hallintalaitteisiin ja tuntuu pitävän autosta todella paljon.

Ostaja kiinnittää huomiota moottorin lämpötilan mittariin. Mittari näyttää erittäin alhaisia lukemia vaikka olemme jo ajaneet tovin. Kerron että se ei toimi ihan täydellisesti. Pidemmän ajon myötä mittari kyllä nousee, muttei välittömästi. Tuon sanottuani koen oivalluksen. Autohan on jättänyt kahdesti käynnistymättä ja molemmilla kerroilla auton moottori on ollut lämmin! Se oli lämmin vaimoni ollessa kaupan pihalla viikkoja sitten kuten myös kaksi päivää sitten koeajon päätteeksi. Kylmänä auto on lähtenyt aina täydellisesti käyntiin.

Kerron ostajakandidaatille auton kanssa kokemistani käynnistysongelmista ja miten  molemmat ovat tapahtuneet. Spekuloin ääneen mahdollisesta yhteydestä moottorin lämpötilaan. Ostaja kuuntelee ja arvioi ettei mittarin korjaaminen liene suurikaan työ. Hän jatkaa kertomalla että näin ollen hän varmasti remontoisi moottorista molemmat  jäähdyttimen tuulettimet, -jos niitä tässä mallissa on kaksi. Minulla ei ollut aavistustakaan oliko niitä yksi vai kaksi. Tämä kaveri tuntui tietävän autoista ja niiden tekniikasta paljon enemmän kuin minä.

Koeajo päättyy ja palaamme samaan paikkaan josta lähdimme liikkeelle. Ostajakandidaatti sammuttaa auton. Nielaisen ja suutani alkaa kuivaa.

Nyt on jo pimeä. Ostajakandidaatti haluaa tutkia lisää ruostevaurioita, alustaa ja  moottoritilaa. Käytämme puhelintani taskulamppuna. Muistan että yhden vajaan talven ajetut laadukkaat talvirenkaat ovat myös kyydissä ja vaadin saada esitellä ne. Nehän ovat osa kauppaa. Renkaiden korkea laatu ja kunto miellyttävät ostajakandidaattia entistä enemmän.

Ostajakandidaatti kysyy oliko autosta pyytämäni hinta 600 euroa.

Vastaan myöntävästi.

Ostajakandidaatti hymyilee ja pilke silmäkulmassa ehdottaa miten olisi 500 euroa.

Tarjous! Nyt ei leikitä! Nyt tehdään kauppoja! Olen saavuttanut uuden tason. Hän on Ostaja. Hän näkee kaupan kohteessa olevan arvon. Hän pitää kaupan kohteesta ja hän haluaa ostaa minulta auton. Pidän pokerinaamani, vaikka totta puhuakseni tärisen ja en ole pysyä housuissani tilanteen tuottaman huuman vuoksi. Mielessäni pyörii kaksi asiaa. Ensinnä, miten kaupanteon kanssa tulisi edetä tässä tilanteessa? Toiseksi, miten saan hänet sitoutumaan tarjoukseensa vielä paremmin? Tarjous on nyt pöydässä. Tahdon mustaa valkoisella.

En kommentoi hänen 500 euron tarjoustaan vaan kysyn onko hänellä tarvittavat rahat mukanaan. Ostaja vastaa ettei koko summaa ja sanoo että hänen tulee vielä kysyä  vaimoltaan mielipidettä kaupoista.

Kavahdan vaimolta kysymistä tässä vaiheessa. Välittömästi ehdotan että tehdään niin, että kirjoitetaan käsirahasopimus. Ostaja maksaa minulle heti 150 euroa ja kirjoitamme paperit joissa lupaan pitää auton hänelle myytynä. Kun ostaja maksaa loppusumman auto on hänen. Jos taas ostaja perääntyy kaupoista käsirahan maksettuaan, niin minä saan pitää käsirahan ja kauppoja ei synny.

Ostaja vastaa että tässäkin tapauksessa hänen on keskusteltava vaimonsa kanssa ensin. Hän yrittää soittaa vaimolleen eikä minun harmikseni tavoita vaimoa puhelimella. Koska vaimoa ei tavoiteta kaupan hieronta ajautuu tilanteeseen jossa ostaja ei tee edes käsirahasopimusta. Ostaja sanoo palaavansa asiaan viimeistään huomenna. Aiheena silloin olisi joko kauppojen sopiminen tai ilmoitus siitä ettei kauppoja tehdä. Sivulauseessa hän lyhesti mainitsee ottavansa myös yhteyttä tuttuunsa joka tietää ruosteiden korjauksista. Hän aikoo siis kysyä kolmannen osapuolen mielipidettä autosta.

Takerrun tähän sivulauseeseen. Kommentoin ettei hänen tuttunsa ole nähnyt koko autoa. Kuinka hänen tutullaan voisi olla millään tapaa parempaa käsitystä tästä autosta kuin minulla, jolla auto on ollut vuosia katsastettavana, huollettavana ja korjattavana. Minä olen avoimesti ja rehellisesti kertonut kaiken mahdollisen. Mitään vääristelemättä tai salaamatta. Myönnän, että ymmärrän ostajan hankalan tilanteen ja toisaalta kommentoin omaa tilannettani sanomalla että olen edelleen vapaa myymään auton heti kun löytyy ostaja.

Kättelemme kohteliaasti ja hyvästelemme luvaten palata asiaan. Auto käynnistyy nätisti ja ajan kotiin. Koeajolta jäi erittäin yksityiskohtaisia kysymyksiä avoimeksi joihin lupasin palata. Käyn illalla läpi auton papereita ja historiaa näiltä osin. Vastaan avoimeksi jääneisiin kysymykseen täsmällisesti ja tarkasti tekstiviestillä. Ostaja vastaa tekstarilla kiittäen lisätiedoista.

Olen varsin toiveikas. Tämä ostaja näkee autossa olevan arvon. Hän pitää kaupan  kohteesta ja haluaa ostaa auton. Hän tietää kaiken mahdollisen kaupan kohteesta. Osin jopa paremmin kuin minä. Jään siis odottamaan ostajan vaimon ja ruosteasiantuntijatuttavan konsultoivan ostajaa autonhankintapäätöksessään.

Läpihuutojuttu, eikös vaan. Vai itseään odottava katastrofi?