Päivä 17
On varhainen marraskuun aamu. Yöpakkaset riemastuttavat aamuruuhkaan lähteviä. Kävellessäni autolle talojen pihoilta ja parkkipaikoilta, sankkojen pakokaasupilvien keskeltä, kuuluu pirteän touhukasta ikkunoiden rapsutusta.
Viime yö on ollut toistaiseksi syksyn kylmin. Pakkasta on ollut paljon. Päästessäni myynnissä olevan auton luo totean sen ikkunoiden olevan vahvassa jäässä yli viikon kestäneen seisonnan lopputuloksena. Niin sisältä kuin ulkoa. Olen liikkeellä aikaisin jotta saan auton siirrettyä huomaamatta tornitalojen kupeesta. Sain eilen 24h paikoitusalueella parkkisakon ja huomautuksen siirtää auto välittömästi.
Tottuneesti istahdan kuljettajan paikalle ja käynnistän auton. Viikon seisonnan ja useiden pakkasöiden jälkeen auto lähtee ensimmäisellä yrityksellä käyntiin. "Kuin palmun alta" myhäilen keskenäni. Näin luotettavasti kylmänä käynnistyvää autoa ei varmasti 600 eurolla helpolla löydy!
Rapsuttelen jäät pois auton ikkunoista moottorin lämmetessä. Sisäilman puhallin sulattaa auton ikkunat sisäpuolelta ja ajan autolla töihin. Auto saa nyt jäädä työpaikan parkkiin naapurikaupunkiin odottamaan seuraavia ostajakandidaatteja. Täällä sillä on hyvä paikka ilman pysäköintivirheiden uhkaa.
Iltapäivällä päätän soittaa pysäköinninvalvojalle saamastani pysäköintivirhemaksusta. Tavoitteenani on puhua itseni ulos sakon maksamisesta tai vähintään kysyä vilpittömästi mihin virhemaksu perustuu.
Soitan, esittelen itseni ja asiani pysäköinninvalvojalle. Kysyn perusteita minkä vuoksi olen tämän sakon saanut. Kyseessähän on 24h paikoitusalue eikä kenelläkään muulla ollut sakkoja. Olen kuitenkin käynyt autolla liikenteessä vähän väliä (en ole).
Pysäköinninvalvoja kertoo asiallisesti että vaikka alueella ei käytetä kiekkoa niin auto saa olla alueella korkeintaan vuorokauden. Vastaan että olen kuitenkin ajanut autolla juuri päivä pari sitten, jolloin valvoja pyytää minua odottamaan hetken ja alkaa huhuilla kollegaansa. Kuulen vaimeaa keskustelua jossa mainitaan autoni, joku vastaa jotain mistä en saa selvää... Lopulta puhelu jatkuu.
"Joo, juttelin tuossa kollegan kanssa joka siellä kadulla oli käynyt. Hän muisti kyllä autosi. Hän oli aikaisemmin viikolla kiertänyt siellä ja oli valokuvannut parkkipaikan, sinun auton renkaat ja niiden pulttien kantojen asennot. Hän kävi toisena päivänä uudella käynnillä ja vertaili parkkipaikan kuvamateriaalia näkemäänsä. Autosi oli ollut edelleen samalla paikalla. Pulttien kantojen perusteella auto ei kyllä ollut liikkunut mihinkään."
Menen sanattomaksi. Jos jatkan tästä vääntämistä olisi lopulta minun sanani parkkivalvojan sanaa vasten. Ja jos valokuvia todella on, niin niiden laadusta ja oikeellisuudesta väittely voi olla hankalaa. Koen olevani heikoilla parkkisakon perumisneuvotteluissa. Keskustelun suuntaa on jotenkin elegantisti vaihdettava...
"Ai näin! Onpa kumma juttu" vastaan. "Mielestäni kävin juuri noina välipäivinä autolla apteekissa, mutta voin olla toki väärässä. Osaisitkohan sinä näin alan ammattilaisena kenties antaa minulle vihjeitä sen suhteen miten tässä meidän tilanteessa voisi autolle pysäköinnin järjestää?"
Jatkan kertomalla myytävän auton pysäköintiongelmasta ja kysyn hyviä ehdotuksia miten autoa voisi myynnin ajan pitää tallessa. Pysäköinninvalvoja on tästä keskustelun avauksesta kovin ilahtunut ja häneltähän alkaa tulla paljon hyvä vihjeitä.
Lähialueilta löytyy paikoitusalueita joissa ei ole rajoituksia. Tiedänkin ne kaikki, muttei mieleeni tullutkaan että siellä voisi pitää autoja rajoituksetta. Tosin nämä kaikki mainitut alueet ovat hieman syrjäisiä. Toisinaan siellä on pahoin vandalisoituja autoja parkissa. Pysäköinninvalvoja ymmärtää ja tietää tämän riskin.
Seuraavaksi hän ehdottaa, että olisin yhteydessä esimerkiksi lähiseudulla oleviin huoltoasemiin tai korjaamoihin joilla on pihassaan paikoitustilaa. Näiden liikkeiden omistajat voisivat suostua jonkinlaiseen vuokrajärjestelyyn, jossa minä maksaisin vuokraa siitä että saan pitää sovitun määräajan autoani heidän pihassaan parkissa. Näin molemmat hyötyisivät. Huoltoaseman yhteydessä olisi sekin hyvä puoli, että auto olisi todennäköisesti jatkuvasti valvonnan alla. Pidän tätä aidosti hyvänä ideana.
Kiitän pysäköinninvalvojaa hänen ystävällisestä avustaan. Sivulauseessa mainitsen lyhyesti hoitavani parkkisakon pikimmiten pois alta koska olen saattanut olla väärässä. Päätämme puhelun hyvissä merkeissä. Maksan sakon. Auto on ja pysyy työpaikan parkissa.
Myyminen on saanut minussa aikaan jonkinlaisen muutoksen. En nykyisellään osaa ajatellakaan muuta kuin myymistä. Näin nytkin illalla. Mielessäni on jatkuvasti myyminen ja siihen liittyvät seikat.
Anonyymit puhelut vailla minkäänlaisia käytöstapoja häiritsevät minua. Lisäksi olen saanut soittoyrityksiä päiväkirjassa aikaisemmin mainitulta aggressiivisesti käyttäytyvältä ex-ostajakandidaatilta. Totean että tarvitsen pre-paid liittymän. Näin takaan itselleni jonkinlaisen henkilösuojan tarpeen tullen. Voisin käyttää samaa liittymää jatkossa muussakin kaupanteossa jos jotain myytävää tai ostettavaa tulee.
Alan myös pohtimaan vaihtoehtoisia tapoja tienata autosta. Voisi viedä sen liikkeeseen ja katsoa mitä he tarjoavat. Tai myydä romuttamolle varaosiksi. Minun tarvitsisi kuitenkin perehtyä näihin syvällisemmin. Milloin muutoin tiedän että auto kannattaisi esimerkiksi paalata kuin yrittää myydä? Entä missä vaiheessa auton tuliterät talvirenkaat olisi luonnollisempi kaupan kohde ja auto vain kätevä tapa kuljettaa renkaat kotiin? Mitä muita tapoja voisi olla?
Vastaan edellisenä päivänä tulleeseen nettikyselyyn sähköpostilla. Hätäinen ostaja kirjoitti: "Koska katsastus, muita vikoja, tiukka hinta?" Kerron vastauksessani tarkan tulevan katsastuspäivän, toistan netti-ilmoituksessa esitetyt viat ja kerron päivittäväni ilmoitusta lähipäivinä huoltohistorian suhteen.
Lisään että auto on aivan alakanttiin hinnoiteltu. Se on alihintainen siksi että saisin auton nopeasti kaupaksi.
Näin ei ole kuitenkaan tähän mennessä tapahtunut.
